”Huominen oli eilen” alkoi hahmottua viitisen vuotta sitten. Toteutin onnistuneesti mesenaattikampanjan, jossa vastikkeina oli kirjani ennakkotilauksia ja avec-kutsuja julkistamistilaisuuteen.
”Huominen oli eilen” on fiktiivinen elämäkerta. Tässä tapauksessa kirjoittaminen on iso osa toipumista. Se on hyvin fragmentaarinen kirja kirjoittamisesta sisältäen monia metatasoja. Kansien välissä on niin proosaa, draamaa, tietokirjallisuutta kuin runouttakin. Sivuja on 214. Toivottavaa olisi, että päähenkilöstä saisi jonkinlaisen kuvan.
Esikoiskirjani ensipainos on saapunut. Nopeimmat saavat sitä lähettämällä sähköpostia [email protected] ja sopimalla maksu- ja toimitustavan.
Kirja-arvostelu:
Ehkä jollain tapaa siinä on kuvattu kirjoittamisen ja luomisen vaikeutta sekä onnistumisen autuutta. Kirja kertoo kokonaisen romaanin rivien välistä, jos vain osaa lukea. Kirja on siis kovin monikerroksinen ja monitulkintainen. Kokonaisuus täytyy vain itse osata koota, ja siihen on vielä vähän lukijan tulkinnanvaraakin.
Kirja sai minut muistamaan, miksi rakastin itse aikoinaan kirjoittamista... Kuinka pienillä muutoksilla tekstistä kehkeytyy upea tarina tai kuinka oikeilla kysymyksillä saadaan aikaan upea tarina... Koko lukemisen ajan minulla kuitenkin oli sellainen olo, että minulta jäi jotain ymmärtämättä. Ajattelen kirjan olevan hieman korkeampaa kirjallisuuden tajua vaativa. Toisaalta, koin kovin suuren valaistumisen kokemuksen edellä mainituista syistä.
Kirja on takuulla erilainen, kuin tavalliset ”tusinakirjallisuuden” tuotokset. Tämä kirja ei ole romaani, vaikka tavallaan on kumminkin. Tämä ei myöskään ole novelli- tai artikkelikokoelma, vaan jotain vielä hieman erilaista. Tämä on kirja, joka täytyy tulkita itse. Joku äidinkielen asiantuntija varmasti saa tästä huiman paljon irti, mutta on kuitenkin lukemisen arvoinen kaikille kirjoja ja kirjoittamista rakastaville. Tämä kirja palautti minut ainakin luomisinnon äärelle, ns. alkulähteille.
Linkki arvosteluun
