Projektin tarkoitus

Fiktiivinen elämäkertani käsittelee niin fyysistä kuin psyykkistäkin toipumista. Pääpaino on henkisellä puolella. Olen aiemmin tehnyt kymmeniä juttuja koti- ja ulkomaisiin julkaisuihin. Luovan kirjoituksen ryhmiä olen ohjannut kuntoutujille 7 vuoden ajan. Vaikeasta sairaudesta toipumisesta on kokemusta parinkymmenen vuoden ajalta. Toivottavasti kirjani auttaa mahdollisimman monia toipumisen vaikealla tiellä.

Julkistamistilaisuus

Kirjani julkaistiin, kun täytin 51 vuotta. Kirjani julkistamistilaisuus järjestettiin Helsingissä Lapinlahden sairaalan auditoriossa 1.12.2022 klo 18.00-20.00.

Tietoja kirjasta

”Huominen oli eilen” alkoi hahmottua viitisen vuotta sitten. Toteutin onnistuneesti mesenaattikampanjan, jossa vastikkeina oli kirjani ennakkotilauksia ja avec-kutsuja julkistamistilaisuuteen.

”Huominen oli eilen” on fiktiivinen elämäkerta. Tässä tapauksessa kirjoittaminen on iso osa toipumista. Se on hyvin fragmentaarinen kirja kirjoittamisesta sisältäen monia metatasoja. Kansien välissä on niin proosaa, draamaa, tietokirjallisuutta kuin runouttakin. Sivuja on 214. Toivottavaa olisi, että päähenkilöstä saisi jonkinlaisen kuvan.

Esikoiskirjani ensipainos on saapunut. Nopeimmat saavat sitä lähettämällä sähköpostia [email protected] ja sopimalla maksu- ja toimitustavan.

Kirja-arvostelu:

Ehkä jollain tapaa siinä on kuvattu kirjoittamisen ja luomisen vaikeutta sekä onnistumisen autuutta. Kirja kertoo kokonaisen romaanin rivien välistä, jos vain osaa lukea. Kirja on siis kovin monikerroksinen ja monitulkintainen. Kokonaisuus täytyy vain itse osata koota, ja siihen on vielä vähän lukijan tulkinnanvaraakin.

Kirja sai minut muistamaan, miksi rakastin itse aikoinaan kirjoittamista... Kuinka pienillä muutoksilla tekstistä kehkeytyy upea tarina tai kuinka oikeilla kysymyksillä saadaan aikaan upea tarina... Koko lukemisen ajan minulla kuitenkin oli sellainen olo, että minulta jäi jotain ymmärtämättä. Ajattelen kirjan olevan hieman korkeampaa kirjallisuuden tajua vaativa. Toisaalta, koin kovin suuren valaistumisen kokemuksen edellä mainituista syistä.

Kirja on takuulla erilainen, kuin tavalliset ”tusinakirjallisuuden” tuotokset. Tämä kirja ei ole romaani, vaikka tavallaan on kumminkin. Tämä ei myöskään ole novelli- tai artikkelikokoelma, vaan jotain vielä hieman erilaista. Tämä on kirja, joka täytyy tulkita itse. Joku äidinkielen asiantuntija varmasti saa tästä huiman paljon irti, mutta on kuitenkin lukemisen arvoinen kaikille kirjoja ja kirjoittamista rakastaville. Tämä kirja palautti minut ainakin luomisinnon äärelle, ns. alkulähteille.

Linkki arvosteluun

Opinnot

Jyväskylän yliopisto

Elokuussa 2019 aloitin luovan kirjoittamisen opintoni Jyväskylän yliopistossa.

  • kirjoittamisen taiteelliset ja tieteelliset lähtökohdat
  • kirjoittaja lukijana
  • proosa
  • kirjoittaminen luovana prosessina
  • draama
  • luova omaelämäkerrallinen kirjoittaminen

Kirjoittamisen perusopintoni sain päätökseen tammikuussa 2021.

Turun yliopisto

Toukokuulta marraskuun loppuun suoritin mestarikurssin 2021 käsikirjoituksen muokkaamiseksi Turun yliopistossa.

Lisätietoja

Yhteystiedot

Ollipekka Laakso
Hämeentie 156 A 21
00560 Helsinki
Puh. +358 40 3293960
e-mail: oelaakso(at)gmail.com

Lopuksi

Lukijapalautteita:

Apple Tree Alleyn loppu on niin kaunis, että visuaalisesti halkean. Se kauneus tässä kohtaa resonoi, tuntui fyysisesti, ja asiat kuin olisin katsonut elokuvaa. Moniaistillinen, ja lukijana, kun en voinut analysoida itse tekstiä, vaan mitä se herätti ajatuksia ja tunteita. Eli se oli kuin olisin lukenut suomeksi romaanista katkelman.
- Susanna

Teksti on hyvää: sujuvaa ja sisältää paljon nokkelia kohtia tai huomioita. Alun rakkaustarina on joka tapauksessa ihastuttava, jollain tapaa "heiveröisesti väreilevä" kuten elämä itse ja pyrintömme siinä. Päähenkilö tosiaan sitoo eri tasoja, kuten juuri tulin ajatelleeksi.
- Tii

Luin kirjasi aamulla yhdellä kertaa. Koukuttavaa tekstiä siis. Aikamoinen trippi, riittää sulateltavaa. Lisää tätä!
- Sami

"Huominen oli eilen" on rakenteeltaan rohkea teos, milteipä avantgardistinen siinä mielessä, että toisilleen vieraat (lukijan kannalta) jaksot muodostavat ketjun, joka ei selitä itseään. Joku voi kokea sen hajanaisuutena, minä koin myös piristävyytenä.

Monet kirjan piirteet miellyttävät minua. Englanninkielinen osuus toimii - kuten halusitkin - etäännyttävänä, siis sinulle itsellesi (aikoinaan) kirjoittamisprosessiin etäisyyttä antavana. Lukijalle sillä on myös positiivinen vaikutus, syntyy perspektiiviä. Päiväkirjamaisuus on ilmavuutta tuova ratkaisu.

Nautin sanatajusi monikerroksisuudesta. Leikittely sanoilla, niiden variaatioilla ja monimerkityksellisyyksillä antaa ilmavuutta. Näin sen pitää olla. Taiteen kielihän eroaa tieteen kielestä siinä, että se on ja saa olla monimerkityksellistä ja monikerroksista. Tieteen kieli pyrkii yksiselitteisyyteen, ts. olemaan itse itselleen ja tieteelleen loogista.
- Ilari

Kirjallani en hae menestystä tai tuottoa. Se on hyvin henkilökohtainen (vain pari prosenttia fiktiota). Ottaisin mieluummin 10 lukijaa, jotka lukisivat sen 12 kertaa kuin sata lukijaa, jotka silmäilisivät kerran. Enkä pane yhtään pahitteeksi, vaikka se kirja painuisi piankin unholaan.

Seuraavan 7-10 vuoden päähän olen suunnitellut yhteensä kuusi kirjahanketta.

Paljon kiitoksia tuestasi!

Jaa Facebookissa
Jaa Twititterissä