Tekstinäyte:
Päivätanssit
Sirolla Unelmalla oli aina vähän vientiä. Kerran hän huikkaa minulle, että käynkö ostamassa hanelle pullon Leijonaa Alkosta. En tuntenut häntä vielä silloin, niin vastasin että jos tulet mukaan ja sulla on rahaa, niin mikä ettei.
Tsippailimme siitä Piritorin S-Marketin edestä Hesarin Alkolle ja sovimme, että käyn hakemassa minttu-suklaa-Leijonan. Alkon edustan katukiveyksellä istui jo joku kundi ja yksi tuttu gimma dokaamassa. Alkosta tultuani annan vaihtorahat Sirolle ja alamme tyhjentämään Leijonaa.
Tämä kundi ja gimma siinä vieressä ovat jo aika päissään ja mekin pienessä sievässä. Se jannu puhuu jotenkin oudosti murtaen ja kun se nousee ylös, horjahtaa minua päin, tokaisen rennosti: ”Koita nyt saatanan savolainen pysyä edes pystyssä.”
Kundi ottaa vitunmoiset kilarit ja käy päälle. Gimmat ehtivät väliin ja tanssimme hetken siinä. Se jätkä paljastuu saamelaiseksi ja vetää helvetin terävän mattoveitsen esille ja hyökyy mua kohti. Mä nauran sille päin naamaa, että viillä vittu kurkku auki jos pystyt. Alan ajatella kuitenkin että olin tavallaan itse väärässä ja me ollaan mamuja ja ryöstetty tää maa niiltä, ajettu ne ahtaalle ja oikeasti ihan saatanasti pystyssä niille siitä.
Ne naisetkin välissämme saavat meitä molempia rauhoittumaan ja tanssit kuivuvat kasaan. Mennään Siron Unelman kanssa Dallapeen puistoon litkimään Leijona loppuun. Harjun ruumishuoneen takana hän näyttää minulle isomman veitsen, joka olisi ollut sen kundin kyljessä. Ei jäänyt edes haku päälle.
